tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kipinöintiä

Eilinen iltanavetta päättyi komeasti, kun viimeisen rehunjakokierroksen lopuksi rehuvaunun johto heitti pirteän kipinäsuihkun, ja koko vaunu pysähtyi parisen metriä ennen maalia. Sähköjohto oli kuulema mennyt poikki, mutta onneksi tilanhoitaja korjasi sen aamulla, eikä aamupalatarjoilu myöhästynyt liikaa.

Tänään aamulla kipinöikin sitten oikein kunnolla, kun samainen tilanhoitaja hitsasi lantaraappaa kuntoon. Lehmät katselivat uteliaana toimitusta, ja olisivat varmaan ojentaneet auttavan sorkankin, jos en olisi hätistellyt niitä kauemmas. Nuorkarja sentään hieman säpsähti, kun niiden vieressä alkoi rälläkkä ulvoa ja hitsipilli välkkyä. Sen enempää asia ei niitäkään kiinnostanut, muutama tosin olisi ihan väen vängällä halunnut tutustua lähemmin operaatio Lantaraapan Korjaukseen.  Urhea hitsausvahti (= minä) pysyi kuitenkin vartiossa, joten säästyttiin kärventyneiltä lehmän turpakarvoilta. Ja raappa on taas kuin uusi!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Yksinäinen maanantai

Aamunavetta meni rutiininomaisesti, vaikka töihin palannutta tilanhoitajaa lukuunottamatta yksin olinkin. Ruokin elukat, siivosin karsinat ja parret, vein laiskoja lypsylle jne. Ensimmäistä kertaa tilasin siementäjän itse paikalle, ja hain pari lehmää häntä varten karsinaan valmiiksi. Kiitti hyvästä palvelusta, kun ei tarvinnut etsiskellä lehmiä pitkin pihattoa. Päästin aamulla myös eilen jalkansa satuttaneen Alfan pois karsinasta, eikä sorkan alueella näkynyt mitään vaurioita. Säikähdyksellä siis selvisi pienestä kaatumisestaan.

Iltanavetta meni sekin yksin, emännän piti lähteä puolen tunnin jälkeen kakkukahveille. Tarkistin töiden ohella lehmän, joka aamulla ei vielä minusta ollut kiimassa.. no, sillähän oli hännässä verta, eli kiima oli ohi jo. Pahus.

Koska en keksi mitään kirjoitettavaa, laitan tähän pari kuvaa väsyneistä ja kylläisistä vasikoista...



PS. Tilastojen mukaan blogia on vilkaistu nyt jo yli 1000 kertaa, enemmän tai vähemmän vahingossa.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

So(r)kka irti!

Navetassa sattuu ja tapahtuu. Tänään piti useamman prostaglandiinipiikin saaneen lehmän olla kiimassa. Kun siementäjä sitten tuli noin klo 11.30, häntä odotti kaksi siemennettävää ja kaksi tarkistettavaa eläintä. Lopputulos: siemennettiin kaksi lehmää joita piti vain katsoa, koska eivät näyttäneet kiimaa, ja yksi hieho jonka piti poikia huomenna, mutta joka olikin tyhjä. Ei siemennetty "varmasti kiimassa" olevaa, koska se oli jo tiine.

Auts! Paarma puri kädestä. Vissiin kolmas paarmanpurema tänään.
 
Iltanavetan ratoksi molemmat lypsyrobotit sekoilivat yhtä aika ja erikseen. (tässä välissä sain soiton pomolta, robotti hälyttää. Kävin navetalla.) Lisää vauhtia iltaan toi Alfa, joka poistuessaan väkirehukioskilta liukastui, ja levähti maahan takajalat sammakkoasennossa, oikea sorkka jumissa lantaraapan rakenteissa. Liuta lehmiä ympärillä odottamassa, että kaveri nousisi pois edestä ja he pääsisivät vuorostaan syömään. "No niin, hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!". Vetämällä ja työntämällä saatiin sorkka irti, kun lehmä itsekin osallistui pelastusyritykseen. Tehtävä suoritettu!

Huomisaamun olenkin sitten itsekseni navetalla, eli Matti Nykäsen kuolemattomin sanoin ihan "up yours". Huomenna nähdään miten pitkälle harjoittelijan hyppy kantaa...


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Lehmänpäiviä

Rauhallinen päivä takana. Karjakko lähti kotiinsa Viroon eilen, joten olen lomittajan kanssa tänään ja huomenna. Aamulla eilen kiukutellut nuori lehmä meni kiltisti lypsylle, eikä ongelmia aiheuttanut kuin kohta poikiva hieho, joka piti saada navetan yhdeltä puolelta toiselle. Se ei ollut ilmeisesti aiemmin käynyt toisella puolella lainkaan (vaikka sinne pääsee käytävää pitkin milloin vain), joten hieho iski nelisorkkajarrutuksen aina muutamaa metriä ennen käytävää. Saatiin se kyllä lopulta karsinaan saakka. Valitettavasti näyttää siltä, että utare ei ole kehittynyt ollenkaan, joten todennäköisesti hieho ei olekaan tiineenä eikä siis poi'i.

Iltapäivällä vein laitumelle kivennäisiä, ja ihailin samalla ohi lepattavia perhosia. Lehmät eivät sentään olleet niin kiireisiä kuin perhoset: laidunsivat rauhassa, ja kävivät välillä vesialtaalla juomassa tai hakemassa katoksesta kivennäisiä. Viettävät varsinaisia lehmänpäiviä :)


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Korvamerkintöjä

Yhdenkin vapaapäivän aikana ehtii ladata akkuja varsin hyvin. Energia tulikin tarpeeseen, kun toissapäivänä poikinut lehmä piti saada elämänsä ensimmäistä kertaa lypsyrobotille. "Eeeeeen mene. En. EN MENE! Käännyn tuosta.. ja pyörin tässä... saat pitää viljaämpärisi siellä robotissa, en halua!" Lopulta lehmä saatiin robotille riimusta kiskomalla. Kovin traumaattinen kokemus ei lehmälle selvästi ollut, sillä heti robottiin päästyään se upotti päänsä rehulaariin ja alkoi mussuttaa tyytyväisenä. Maitoa tosin ei juuri tullut. Lehmä voi pidättää maitoaan jos se pelkää, sillä on kipuja tai sillä on pieni vasikka (kuten tässä tapauksessa). Huomisaamuna uusi reissu, eiköhän se aika pian ala sujua itsestäänkin.

Allflex Ultra Senior -korvamerkit.
(c) Evira
Korvamerkkiä vailla olevat vasikat saivat tänään omat keltaiset "korvakorunsa". Korvamerkki laitetaan pihdeillä korvanlehteen kahden verisuonen väliin alueelle, jossa ei ole hermoja. Merkin laittaminen ei siis juurikaan satu (?), eikä sen laittaminen aiheuta verenvuotoa. Ainakaan vasikoita koko toimenpide ei kiinnostanut. Yksi heilutteli korviaan hetken, muut eivät piitanneet senkään vertaa.

Varsinainen korvan läpi menevä osa on noin 1-1,5 mm paksu, mutta itse merkki on toki isompi. Eviran tammikuun 2010 nautaoppaassa kerrotaan, että jokainen nautaeläin Suomessa on merkittävä kahdella korvamerkillä. Merkitöntä nautaa ei saa siirtää, myydä, eikä vastaanottaa. Kuvan merkeissä numero "0361" näkyisi eläimen vasemman korvan etu- ja takapuolella, ja oikean korvan takapuolella. 0361 on eläimen Suomessa yksilöivä numero, jota käytetään Maatalouden Laskentakeskuksen tilastoissa. Numero 272 tulee oikean korvan etupuolelle, ja se on naudan numero sen omassa karjassa. Tähän merkkiin on usein kirjoitettu myös naudan nimi. Merkki uusitaan vain, jos se putoaa, mutta pääasiassa nauta kantaa samoja korvamerkkejä koko ikänsä.

Korvamerkit aikuisella ja vasikalla

torstai 26. heinäkuuta 2012

Älä aliarvioi äidinvaistoa

Vapaapäivän aamuna ehtii miettiä aiempia kokemuksia, ja etenkin eilistä. Eilen syntyi nimittäin taas uusi vasikka, jälleen ensikolle, joka väriltäänkin muistutti Eerikaa. Eerikan puolustushyökkäyksen mustelmat edelleen tummina käsivarressa katselin, kun vasikan synnyttyä emä makaili rauhallisesti paikallaan karjakon kuivatessa pärskivää ja pirteää lehmävasikkaa. Uskoni emän äidinvaistoihin ei varsinaisesti kasvanut, kun se pian löntysti vasikan pään viereen, kumartui sitä kohti.. ja ammui matalasti suoraan vasikan korvaan. Möö! Kun tämä ei tuottanut näkyvää tulosta, emän seuraava yritys oli ilmeisesti pureskella vasikan korvaa (huom, lehmillä ei ole edessä hampaita kuin alhaalla, joten "pureminen" ei ole ihan oikea ilmaisu). Pikkuhiljaa nuoren ensikon pään päälle syttyi lamppu, ja se alkoi nuolla vastasyntynyttään kuivaksi. Otteet tosin olivat niin rajut, että koko vasikka hytkyi ja heilui, ja kova kiirekin näytti emällä olevan. Toimitusta säesti vähän väliä vasikan korvaan kajautettu "mööööh". Näytti siltä, että "vuoden äiti" -palkinto saa odottaa vielä hetken.

Iltanavetan alussa vasikka oli jo kuiva, ja makoili emänsä vieressä kaikessa rauhassa. Koska ei ollut varmuutta oliko vasikka saanut maitoa, yritti karjakko johdattaa pientä utareelle. Sorkkaahan sieltä tuli,  vasikka kellahti kumoon, ja emä yritti töniä karjakkoa ulos karsinasta. Koska karjakon mielestä emä potkaisi vasikkaa eikä häntä (rohkenin epäillä), niin vasikka siirrettiin viereiseen karsinaan turvaan. Yritin juottaa sille lämmitettyä maitoa, kun ipana teki mitä vauvat yleensä: sonti. Emä yritti nuolla vasikkaansa kaltereiden läpi.
Hetkinen.
Jos sieltä tulee jotain ulos, jotain on mennyt myös sisään.
Ja tuo emä on kyllä varsin kiinnostunut ipanasta. Voi perhana, olen todellakin arvioinut väärin ja pahasti.
Maitopullo lensi nurkkaan, kun hoputin vasikan ylös ja takaisin äiteen viereen naapurikarsinaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun se jo imi tyytyväisenä utaretta emän nuollessa vasikan hännäntyveä. Niinpä niin, emä oli hyvinkin tajunnut mistä on kyse, mutta minä ja karjakko emme. Posket punaisina häpeästä katsoin parhaaksi jättää tuoreen äidin lastaan hoitamaan.


Selkeää ja mielenkiintoista lisätietoa emän ja vasikan suhteesta löytyy MTT:n koulutusmateriaalista: Naudan käyttäytyminen ja käsittely. Nautojen käsittelystä yleensä on kerrottu Johanna Mattilan lisensiaattityössä  Nautojen käsittely.

PS. Myöhäisenä bonuksena kesäisiä näkymiä iltakävelyn varrelta (kaikki blogin kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi):


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Esimiestyön ohjeita

Tänään ei keskustellakaan lehmistä tai maataloudesta, vaan pureudutaan esimiestyön saloihin. Esimies on tärkeä osa työyhteisöä: hän ylläpitää tiimihenkeä, varmistaa edellytykset erinomaiselle tulokselle ja huolehtii sekä henkilöstöstä että muista resursseista. Tässä muutamia ohjeita hyvälle esimiehelle.

Hyvä esimies, muistathan nämä!
  1.  Älä ole helposti tavoitettavissa, äläkä anna varanumeroa, josta muun päätösvaltaisen henkilön saa kiinni. Työntekijöistä tulee luovia ongelmanratkaisijoita, kun he keksivät itse mistä kiikastaa, ja miten ongelma ratkaistaan.
  2. Ole työpaikalla satunnaisesti. Työntekijät pysyvät varpaillaan, kun eivät tiedä milloin palaat paikalle. He pysyvät myös omatoimisina, kun eivät voi aina tukeutua sinuun.
  3. Älä kerro tulevista tapahtumista. Työntekijät oppivat sopeutumaan nopeasti, kun asiat tulevat yllätyksenä tai hyvin lyhyellä varoajalla. Työpäivään tulee mukavaa vaihtelua, kun yhtäkkiä pitää esimerkiksi osata auttaa putkimiestä.
  4. Katoa sattumanvaraisesti, sanomatta minne menet tai milloin tulet paikalle. Kts kohta 2.
  5. Älä tuhlaa liikaa aikaasi työturvallisuusasioihin. Tiedäthän mitä sanotaan: jos kissa kerran polttaa tassunsa kuumalla liedellä, se ei hyppää sinne uudelleen.
  6. Kerro työntekijöille eri asioita. Kun yksi tietää toista ja toinen toista, työntekijöiden keskinäinen vuorovaikutus ja kommunikointi paranee. Myös ristiriitaisten asioiden kertominen auttaa.
  7. Huolehdi siitä, että työntekijöillä ei ole yhteistä kieltä. Kaikkien kielitaito ja elekielen tehokas käyttö tehostuvat, ja fyysistä työtä tekevillä aivojumppa on hyvää vaihtelua.
  8. Älä kerro, mitä olet tehnyt ollessasi työpaikalla. Anna työntekijöiden tutkia ja selvittää, mitä pitää tehdä vielä ennen vuoron päättymistä. He oppivat itse huolehtimaan asioiden valmistumisesta.
  9. Pidä etäisyyttä. Älä kerro itsestäsi tai perheestäsi, äläkä kutsu työntekijöitä kotiisi, vaikka he asuisivat työpaikalla (esim. rakennustyömaa) tai sen vieressä. Etäisyys korostaa asemaasi ylempänä hierarkiassa, mikä lisää työntekijöiden kunnioitusta sinua kohtaan.
  10. Älä opeta työntekijöitä. Anna heidän kokea keksimisen ja löytämisen riemua! Työntekijät ovat iloisia keksiessään, mistä valot saa päälle, tai että heidän asuinrakennuksessaan on sauna.
 Työn, ja etenkin sen johtamisen, iloa!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Maanantai. Taas.

Googlen tilastojen mukaan tätä blogia on vilkaistu yli 700 kertaa. Toisaalta, Googlen mukaan tänne viittaa verovapaasti tupakkatuotteita myyvä jenkkiyritys airportcigarettes.com, joten tiedä häntä sitten...

Maanantai alkoi harmaana ja sateisena. Navetalla oli kuitenkin kaikki hyvin, vasikat juovat hienosti uudesta automaatistaan ja pienemmille aamumaito maistui tuttipullosta. Nuorin vasikka on vielä emän kanssa, kuten kuuluukin. Lehmien puolella olikin sitten vauhdikkaampaa, kun muutama päivä sitten tehtyjen tiineystarkastusten yhteydessä useampi lehmä sai prostaglandiini-piikin. Jos lehmä ei ole tullut kiimaan pitkään aikaan, eikä ole tiineenä, sillä todennäköisesti on kiimaa estävä eli persistoiva keltarauhanen. Normaalisti keltarauhanen surkastuu, jos eläin ei tiinehdy. Prostaglandiini tuhoaa keltarauhasen, jolloin lehmät tulevat 4-6 päivän päästä kiimaan. Siellä ne aamulla hyppivät toisensa selkään, tai ravasivat levottomina ympäriinsä etsimässä sopivaa miestä (mainittakoon että navetalla ei ole yhden yhtä aikuista sonnia). Seminologi ne siemensi, ja huomiseen mennessä kiimat ovat ohi ja rauha palaa maan ylle. Näiden eläinten osalta.

Eerika, tuo entinen hullu hieho, on nykyään ihan tavallinen lehmä. Eilisen lypsyepisodin jälkeen se ei ollut itse käynyt robotilla, mutta meni sinne oikein kiltisti tänään aamulla. Johdatin lehmän robotin tuloportille, jossa lähestulkoon näin lampun syttyvän Eerikan päässä: "Ainiin! Herkkukaappi!" Sinne se tallusti väkirehuaan mussuttamaan, tyytyväinen ja täyspäinen lehmä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Hullun hiehon saaga jatkuu

Olipas rauhallinen ja aurinkoinen sunnuntai! Aamunavetta meni rutiinilla ja ilman kommelluksia, vaikka ylimääräistä työtä tuotti pikkutankin (maitotankki, jossa pidetään vasikoille annettava maito kylmänä) käsin tehtävä pesu ja imemisen estorenkaan laitto yhdelle lehmälle. Imemisenesto on siis muovinen tai metallinen puoliympyrä, joka laitetaan muiden utareita imevän lehmän nenään. Se ei mene sierainten väliseinästä läpi. Renkaan reunalla olevat piikit voi asettaa joko ylös- tai alaspäin, jolloin ne pistävät joko imettävää lehmää (jolloin se itse häätää imijän pois) tai imevän lehmän nenää. Imeminen pitää estää, koska kun lehmän vedintä imetään, vedinkanava (maidon ulostuloreitti) pysyy avoimena. Silloin sinne pääsee herkästi bakteereita, ja utare tulehtuu.

Aiemmin mainittu "hullu hieho" Eerika on rauhoittunut. Se käy vasikkakarsinan portilla haistelemassa vasikkaansa, mutta pikkuista ei emä enää kiinnosta. Yleensä jo vuorokauden vieroitettuna ollut vasikka jättää karsinan viereen tulleen emänsä huomiotta. Jokatapauksessa Eerika kieltäytyi aamulla menemästä lypsyrobotille. Illalla sitten ohjattiin ja jahdattiin ja maaniteltiin ja karjuttiin ja houkuteltiin sitä puolisen tuntia.  Lopulta karjakko juoksi hölkkäävän lehmän perässä navetan käytävää pitkin, ja Eerika-parka ehti jarruttaa vasta kun etujalat olivat jo lypsyrobotin puolella. Hetken se mietti, kehtaisiko vielä pakittaa, mutta menipä sitten kuitenin lypsylle ja syömään robotin antamaa väkirehua. Päästyään pois robotilta...
... se kääntyi 180 astetta ja yritti takaisin uloskäyntiportista.
Jos vaikka saisi lisää sitä hyvää rehua?

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Lauantaikuulumisia

Miksi sä olet siinä jos
sulla ei ole maitoa?
Eilinen meni muistaakseni melko rutiinilla. Muutamia lehmiä siemennettiin, varsin kansainvälisissä tunnelmissa. Seminologilla oli nimittäin mukanaan ranskalainen opiskelijapoika, varmaan alta 18v, joka puhui heikkoa englantia. Minun piti sitten selittää hänelle navetasta, kun muilla ei (muka) kielipää riittänyt. Välillä karjakko kävi puhumassa meille viroa...

Eilen piti viedä minut telonut hieho lypsyrobotille, kunhan se ensin oli saanut rauhoittavaa lääkettä. Eihän se raukka päässyt edes karsinasta ulos, kun silmät lupsuivat kiinni ja jalat meinasivat pettää alta.. hänet lypsettiin sitten kannukoneella karsinassa. Tänään lehmä oli jo rauhallinen, joten neiti ajettiin kolmen naisen, kahden köyden ja kahden lantakolan avulla robotille. Kun ei neitiä huvittanut niin ei huvittanut! Meni se sitten lopulta, ja varmaan olokin helpottui kun utare tyhjeni.

Tänään olikin aamulla ensin siivousta, sitten siemennyksiä, ja sitten kiskottiin taas vasikkaa joka päätti tulla peffa edellä. Sonnihan sieltä tietysti tuli, pääsee aikanaan kahdelle edelliselle sonnipojalle seuraksi. Ilta meni muuten nopeasti ja mukavasti, mutta salamatkustajana paitani alle eksynyt hämähäkki ehti puremaan muutaman kerran, ennen kuin sain sen ... tuota... sanotaan nätisti että sain sen pois. Jäljet ovat kuin hyttysenpuremasta, mutta ei kutia vaan pistää. Argh!

Hieho höyhensaarilla
(lehmät nukkuvat syvää unta  ~4h päivässä, noin 15 min kerrallaan)
 
Masuista päätellen ruokalepo on paikallaan

Tänään syntynyt sonni, turkki vielä märkä




torstai 19. heinäkuuta 2012

Turpakeikkaa ja tiineyksiä

Eilen illalla opittua: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Vuoden työturvallisuusvinkki: älkää koskaan laittako porttia kiinni, kun menette vastapoikineen ensikon karsinaan. Jättäkää aina itsellenne hätäpoistumistie. Sitten ei tarvitse kieriä maassa, kun hieho käyttää teitä rättinä siivotakseen lattian ja metalliaidat. Karjakonkaan ei tarvitse avata porttia, jotta voitte ryömiä ulos karsinasta, kun ette jaloillennekaan pääse. Jos sitten vielä selviätte kokemuksesta mustelmilla, älkää lototko: hyvä onnenne on käytetty loppuun.Kyseinen ensikko on muuten tänään hyökkinyt kaikkien päälle, jotka pysähtyvät liian kauaksi karsinan lähelle. Se ei eilen antanut vasikkansa juoda, joten vasu oli yön toisen (kohta poikivan) lehmän hoivissa. Aamulla vasikka sai emältään maidon sijasta potkun, joten lapsi on nyt turvassa omassa karsinassaan levottoman emän kieppuessa hormonimyrskyssään.

Tänään aamulla tuli asentaja laittamaan uuden vasikoiden juoma-automaatin! Se on superhieno, uusi, punainen ja kiiltävä Lely Calm. Toivottavasti joku joskus opettaa miten sitä käytetään, koska illalla vasikoiden pitäisi taas saada maitoa tästä uudesta härvelistä. Asentajan mukaan uusi automaatti on "hyvin samanlainen kuin edellinen, paitsi vähän erilainen". Selvä, selvä... Jännitys jatkuu illalla, kun eläinlääkäri tulee tekemään tiineystarkistuksia. Kierrellään siis ympäri navettaa etsimässä lehmiä, avustamassa tohtorineitiä ja merkkaamassa ylös onko siemennys tärpännyt vai ei.

Niin, ja tietysti juotetaan sitä pientä hullun hiehon vasikkaa, ja rapsutellaan ja lässytetään sille. Ettei jää traumoja. Kenellekään.

Jaha, pomo soittaa. Pitää mennä katsomaan miten vasikoita juotetaan. Moikka!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vasikkavideoita

Jo muutaman päivän itsekseen mörissyt ja huimaan kokoon paisunut lehmä poiki tänään. Ehdittiin karjakon kanssa jo arvella, tulisiko sieltä sittenkin kaksi vasikkaa, kun emä ei meinannut muutama viikko sitten mahtua pihaton portistakaan. Mutta yksi siellä vain oli, lähes yksivärinen reipas sonni, jota emä alkoikin pian hoitaa. Toisin kuin sonnit yleensä, tämä kaveri oli jo parissa tunnissa jalkeilla. Utareen löytämisessä tarvittiin tosin vähän apua, mutta löytyi sekin lopulta.
  

 Muutkin vasikat ovat pärjänneet hienosti, ja pienimmät ovat alkaneet juomaan automaatista varsin ahneesti maitoa. Aamunavetan alkaessa klo 7 tarkistan välillä vasikkakohtaiset juodut maitomäärät, ja muutamalla on siihen mennessä jo koko päivän annos (5-7 litraa) juotuna... Nälkä ei kuitenkaan pääse yllättämään, sillä vasikoilla on aina heinää ja säilörehua saatavilla. Aamuisin saavat lisäksi viljaa ja tiivisterehua. Jopa Jekku, 2,5 kuukauden kypsässä iässä, pysyttelee enimmäkseen kuivarehussa. Alussa Jekullakin oli ongelmia tajuta mistä kohtaa se maito oikeastaan tulee...


PS. Emännän poika ei olekaan perämies, eikä "B-rapun poikia"! "Peremees" tarkoittaakin isäntää!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Lely lypsää

Koska aamunavetalla ei tapahtunut mitään kummempaa, paitsi että maitoauto oli puoli tuntia myöhässä, saatte ihmetellä lypsyrobottia toiminnassa: http://youtu.be/gLUrhz59rlM

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kolmekymppiset!

Tämän päivän jälkeen harjoittelua on jäljellä 30 työpäivää! Hyvillä mielin palasin vapaalta viikonlopulta aamulla navettaan. Olin kuullut, että vasikoita on lähdössä, mutta pahalta se silti tuntui nähdä toimistossa kuitti kolmen sonnivasikan myynnistä teurastamolle. Ei auta ajatella, että matka tehtiin mukavassa autossa ja että Paimio on kuulema eläinystävällinen teurastamo. Eivät ole enää pojut nykimässä hihaa, kun käyn vasikkalassa siivoamassa :(

Myös lehmiä lähti liikenteeseen tänään, kun ummessa olevia lehmiä (ei-lypsäviä, jotka odottavat poikimista) ajettiin laitumelle. Viitisen lehmääkö sinne nyt meni, ja yksi tuotiin paluupostissa navettaan poikimaan. Nyt on siis kaksi joiden vasikoimista odotellaan, toinen on jo myöhässä joten sieltä tullee sonnimulli. Yrtti sen sijaan saattaisi tehdä lehmän. Pitääkin alkaa miettiä yrtteihin liittyvää, j:llä alkavaa nimeä ipanalle.

Niin, vasikoiden nimeämisestä en varmaan olekaan maininnut. Suomessa lypsylehmien vasikoiden nimi alkaa vuosittain vaihtuvalla kirjaimella. Nyt on J-vuosi, joten vasikat saavat j-kirjaimella alkavia nimiä, kuten Jekku, Johtaja ja Juliste. Ensi vuoden vasikat ovatkin K:lla alkavia, aakkosjärjestyksen mukaisesti. Vierasperäisiä kirjaimia ei käytetä. Jos siis naudan nimi on vaikka Eeva, voi laskea sen olevan noin kolmevuotias (E, F, G, H, I, J). Kolmevuotiaana lehmä yleensä on jo poikinut, joten sitä voi kutsua lehmäksi, ja tiedetään silloin että sillä on myös vähintään yksi vasikka. Nimi kertoo siis paljon!

Loppuun vielä kuvasaastetta tältä päivältä.

Juuri poseeraa

Kuten sanottu, kasa on vasikoiden luontainen olomuoto.

Tältä näyttää lypsyrobotti takaa.

Jatkolla on asiaa.

Juliste iltapalalla

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

 Normipäivä. Jaettiin rehuja, vietiin laiskoja lypsylle jne. Uusimmat vasikat (molemmat alle viikon ikäisiä) on siirretty ryhmäkarsinaan, ja vähitellen opetellaan niiden kanssa tuttipullosta ja juoma-automaatista juomista. Juoma-automaatin hankaluus on siinä, että tuttia pitäisi imeä hetken aikaa, ennenkuin maito kerkeää letkusta vasikalle asti. Pienen, nälkäisen lehmänalun kärsivällisyys vaan loppuu yleensä muutaman sekunnin jälkeen, joten opettelemisessa on vähän haastetta.

Ai niin, korjasin juomavesialtaan, kun se laski vettä kokoajan yli. Koho, joka mittaa vedenpinnan korkeutta, oli jotenkin kääntynyt, ja luuli että kokoajan on vesi lopussa. Tilanhoitajalta opittu kikka, kiitokset siitä!

Terveellinen ja kuitupitoinen aamupala

Aamupalan jälkeen on hyvä levähtää


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Virossa kaikki on paremmin

Sen perusteella mitä karjakon puheista olen ymmärtänyt, Virossa todellakin kaikki on paremmin. Lähes aina kun hän oppii jotain uutta, tai oppii miten jokin asia Suomessa tehdään, alkaa kiivas selitys siitä miten asia Virossa menee ja miksi se on parempi niin. Karjakon Korkeimman Totuuden mukaan Virossa on parempaa se, että
- vasikoilla on paremmat kaulapannat
- lehmät lopetetaan piikillä, ja sen saa tehdä muukin kuin eläinlääkäri
- rehu pidetään laakasiilossa eikä tornissa, joka on aina rikki
- vasikat nimetään paremmin
- hiehoa ei siemennetä niin usein kuin Suomessa, jos se ei heti tule tiineeksi
- navetan työt ovat selkeämpiä ja vastuut tarkasti jaettu
- juoma-automaatit ovat uusia ja toimivia
- työ- ja vapaapäivät on selkeästi jaksotettu
- kivennäisiä annetaan enemmän
- umpeenpano toteutetaan helpommin ja nopeammin
- kesäisin on parempi sää, eikä talvellakaan ole kylmä
- metsämansikoita kasvaa missä vaan.

Luultavasti olen jo unohtanut monen monta listan kohtaa. Jokatapauksessa alan olla sitä mieltä, että  hyveellisen elämän elänyt ihminen syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen virolaisena.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Maanantaikappale

Kahden vapaapäivän jälkeen palasin seitsemältä aamulla navettaan. Jo ennen kuin pääsin sisään, hälytyslaitteen vinkuna kertoi että roboteilla on ongelmia. Kuittasin hälytykset, ja robotit alkoivat toimia normaalisti.. paitsi että toinen piti kummallista suhinaa. Syyksi paljastui puoliksi haljennut paineilmaletku, jonka korjasin, ennenkuin lähdin laittamaan vasikoiden juoma-automaattia pesuun. Sekin meni muutamaan kertaan virheeseen, ennenkuin pesu lähti oikeasti käyntiin.


Kun tärkeimmät oli saatu tehtyä, lähdin pihaton puolelle (eli lehmien sekaan) ajaakseni muutaman laiskimuksen lypsylle ennen maitoauton tuloa. Yllätys oli melkoinen, kun toisen lantakäytävän päästä löytyi likainen, märkä ja tärisevä vasikka! Kiljuin karjakkoa apuun, ja tulihan se sitten kun riittävästi huusin (ei se tajunnut että on jotain hätää, kun ei suomea ymmärrä). Karjakko yritti kieltää pesemästä vasikkaa ("Virossa näin kun pestiin, ei jäänyt henkiin ei jäänyt"), mutta siitä huolimatta huuhtelin pikkuisen lämpimällä vedellä ja kuivailin, ennenkuin ipana siirrettiin kuivaan karsinaan emänsä kanssa. Tyttö sai vielä vasikkaliivin päälle, ja karjakon avustuksella sai ternimaitoa. Sen voimalla olikin hyvä käpertyä kuivaan ja puhtaaseen nurkkaan päivätorkuille :)


PS.Karjakon versio vasikkatarinasta emännälle meni vapaasti suomentaen näin: "Eilen tarkistin emän, sillä ei ollut vielä utaretta, joten en uskonut että se poikii. Kun tänään tulin tänne ja näin vasikan, olin aivan shokissa!"

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Tervetuloa, uusi kaveri!

Aamulla kävi haikara! Toi kauan odotetun vasikan, joka tietysti osoittautui sonniksi (myöhässä syntyneet useimmiten on sonneja). Kolmen ihmisen voimin sitä kiskottiin ulos, kun iso poika päätti tulla peppu edellä. Karsinan lattialle ei kuitenkaan tullut pirteää määkijää, vaan eloton otus. Emäntä alkoi välittömästi elvyttämää painelemalla vasenta kylkeä olkaluun takaa, ja suusta pyyhittiin limaa jotta vasikka saisi hengitettyä. Kun se ei tehonnut, vasikka nostettiin karsinan aidan päälle, takajalat yhdellä ja muu kroppa toisella puolella. Sillä saatiin lima ja sikiöpussin vesi ulos keuhkoista. Puolen minuutin kuluttua vasikka nostelikin jo päätään ihmeissään, ja pääsi takaisin maahan emän nuoltavaksi!

Iltapäivällä sonnipoika oli jo reippaasti pystyssä. Emä päästi sen utareellekin, kun karjakko kävi vähän maanittelemassa. Kaikki siis hyvin siltä osin, joten hyvillä mielin pääsin kokonaisen kahden päivän vapaalle, 12 päivän työputken jälkeen :)

Video emästä hoitamassa 20 min ikäistä vasikkaansa:


torstai 5. heinäkuuta 2012

Aaaaah... onpa mukavaa olla töissä, kun saa rauhassa tehdä ja ajatella! Ei ole vähän väliä joku kysymässä "Mitä sä teet? Mitäs nyt?". Voin hakea lehmät lypsylle itse, eikä tarvitse ensin kertoa mitä lehmää etsin, ja sitten mistä sen löytää. Kukaan ei tuijota selän takana jos korjaan jotain, eikä naureskele jos joku ei onnistu. Kukaan ei hoe "oijoijoijoi", eikä ala valita muutaman minuutin välein kuinka on kuuma / kylmä / mikään ei toimi. Ei tarvitse säikähtää että jotain on sattunut, kun kuuluu kovaääninen valitus, vaikka paidalle on vain roiskahtanut lehmänsontaa. Kukaan ei hoe "älä tee noin älä tee ei saa älä tee", vaikka olisin kenties ehkä mahdollisesti kuullut jo ensimmäisellä kerralla. Mainio aamupäivä! :)

Asiaan mitenkään liittymättä, karjakolla oli tänään vapaapäivä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kaksi päivää lomaan ja kaikki hyvin

Rauhallinen aamu. Miinusta: siilo lakkasi antamasta rehua ennen lähtöä, kuten eilen ja toissapäivänä. Plussaa: vasikat ovat opetelleet kiltisti käymään juoma-automaatilla. Eivät enää karju nälkäänsä kun kävelen ohi, ja entistä harvempi mutustaa hihaa tai lahjetta kun käyn karsinassa siivoamassa.


Johtaja voisi ottaa rapsutuksia heinänsä kanssa


Rivi / kasa: Vasikoiden luonnollinen olomuoto

Sonni auttaa Juonta turkinhoidossa


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Eilinen meni rutiinilla. Aamua tosin varjosti se, että jo toissapäivänä mykäksi mennyt tornisiilon purkain oli aamullakin mykkä, joten eläimet joutuivat odottamaan aivan liian pitkään. Vasta kymmeneltä aamulla saatiin rehut pöytään, ja ne sitten syötiin salamannopeasti, joten seuraavat 1,5 tuntia ajettiin rehua. Onneksi mitään ei ollut rikki, siilosta oli vain palanut sulake. Oletuksena oli, että siilo oli täyttynyt epätasaisesti, joten purkaessa tuli liikaa vastusta ja se poltti sulakkeen. Teoria pitänee paikkansa, koska tänäänkään ei päivällä enää tullut rehunkorttakaan siilosta ulos...

Tänään lähti kaksi lehmää kahden tunnin ajelulle kohti Paimion teurastamoa. Toisella lehmällä on pitkään ollut paranematon utaretulehdus, ja toisella utaretulehdus vei maidot kokonaan. Teurasauto oli siisti ja viileä, lehmillä omaa tilaa ja eläintilan pohjalla oli puhdasta, tuoksuvaa puupurua. Lehmien tilat oli rajattu korkeilla, ehjillä metalliaidoilla, niin että eläimet eivät voi kiusata toisiaan tai kaatua toistensa päälle matkan aikana. Itse teurastamoa tuottajatkin ovat emännän mukaan sanoneet eläinystävälliseksi - mitä se sitten teurastamon kyseessä ollessa tarkoittaakaan. Netistä ei löydy teurastamosta muita tietoja kuin Ylen uutisia, jotka kertovat taannoisesta tulipalosta ja sen jälkeen tehdystä suuresta korjausurakasta.

Ai niin, vein laitumelle kivennäisiä. Seitsemästä lehmästä löysin kaksi. Iso laidun, korkea heinä ja lyhyt minä ei ole kovin käytännöllinen yhdistelmä.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ei *****

Aamu oli rauhallinen, mentiin tosin tuntia myöhemmin koska eilinen oli mennyt niin myöhäiseksi. Aamunavetan jälkeen lähdin avopuolison kanssa kiipeämään paikalliselle kukkulalle, josta oli komeat näköalat. Kirjaimellisesti heittäydyin maahan raivoamaan avopuolison kommentille "Kato! Toi lehmä on tiellä! Onko noi teidän?"

On. Ne on meidän.
Soitin emännälle, joka lupasi hoitaa homman. Lehmällä näytti kyllä olevan oikein mukavaa nyhtää ruohoa laitumen vierestä menevän tien toiselta puolelta. Aidan toisella puolella ruoho siis on parempaa, MOT.

Iltanavetta meni pian ja rauhallisesti, kunnes rehuja jakaessaan karjakko alkoi viittilöimään luokseen, ja elehti leikkaavansa kurkkunsa. Joku oli siis taas kaputt. Tällä kertaa se oli itse tornisiilo, jonka syöttöpurkain (tai mikä lie sieltä nyt rehua nostaakaan) ei saanut virtaa, eikä siten inahtanutkaan. Jo päivällä tornista oli tullut vähän jos lainkaan rehua, mutta nyt ei sitten senkään vertaa. Kerrassaan hienoa.

Sentään sain karjakon kanssa sovittua seuraavat vapaani! Viisi päivää enää, ja sitten kolme vapaata :)

PS. 45 harjoittelupäivää takana, 40 enää jäljellä.